 |
| "All Hunter Cadre units be advised, Swordfish Drone is entering the airzone. Aerial surveillance and fire missions available in three, two, one..." |
Kaiken käynnissä olevan Grand Tournament -hypetyksen ohessa pääsin viimein viime viikonloppuna itsekin pelaamaan! Nemesis Wargaming -jengin Lahessa järjestettyyn 40K-turnaukseen avautui hyvissä ajoin yksi pelaajapaikka ja liftasin pk-seudun sotarekkaan, johon oli änkenyt myös örkkejä, War Convocation sekä tietysti yhdet kiintiömarinet. Road trip ja turnauspäivä odottivat!
Itse ohjasin 1500 pisteen turnauksessa Kouvolasta tuttua Tau Empire CAD + Oathsworn Detachment -armeijalistaa, joka on riittävän simppeli pelattavaksi vähän kylmiltäänkin. Turnausten välissä ilmestynyt, päivitetty Tau Codex ei juurikaan vaikuttanut listaan, lähinnä yhden Fire Warriorin sai vaihdettua ylimääräiseksi support systemiksi; viljelinkin Early Warning Overrideja luottavaisin mielin. Detachmentit oli myös rajattu kahteen, joten Firebase Support Cadren yksiköt piti upottaa tavalliseen Combined Arms Detachmentiin. Listassa on kokoiseensa kokoonpanoon yllättävän hyvin puhdasta tulivoimaa sekä lisäksi pikku kikkoja, kuten scouttia, infiltrointia, interceptia, skyfirea ja precision shoteja, joista voi olla hyötyä monissa eri matchupeissa. Keskikenttää silmällä pitävä ritari ja Taun gunline tietysti täydentää kauniisti toinen toistaan.
Sota 1: Klassinen Kult of Speed
Tutulle turnauspaikalle PKP:llä autoiltuamme oli ensimmäisen kierroksen paritukset tehty ja pääsimme oitis toiminnan makuun. Tau kohtaisi ensimmäisellä kierroksella Forge Worldin mopobossi Zhadsnark da Rippan vahvistamat Kult of Speed -örkit Joonas Kortemaan ohjastamina. Listaan kuului Zhadsnark, Big Mek mopolla ja Lucky Stikillä, Painboy mopolla, muutama Nobiprätkä, kaksi Troop-ryhmää Warbikeja, yhdet Meganobit Trukissa, Boyzit Trukissa, Dakkajet ja muutama Loota.
Parit ekat vuorot keskityin harventamaan MC Bosskrew'ta Knightin uhatessa liian lähelle keskikenttää uskaltautuvia vauhtikultisteja. Olisin mielelläni ampunut losblokkien taakse pakkautuneita prätkiä Ion Acceleratorin blastilla, mutta ase ylikuumeni kaksi ekaa vuoroa ja lätyt jäi jakamatta. Broadsidet kuitenkin tekivät woundeja Nobeihin jinkkailevasta keppiörkistä huolimatta ja skimmerien SMS:t tuhosivat vasemmalta yrittäneen Trukin ajaen sen matkustajat karkuun.
Joonas puski päälle ja toi kaksi moottoripyöräryhmää ja Meganobien rekan mahdolliselle chargerangelle mun Krootien ja Fire Warrujen wrappaamasta Broadside-linjasta. Dakkajet saapui reservistä harventamaan lihakilpeä tai niittaamaan Scouring-pisteen arvoisia Tetroja, mutta lumet viimein aseensa piipusta sulattanut Riptide ampui lennokin Interceptilla kerrasta alas. Lähetin Knightin stompaamaan mopojengiläisiä, vaikka se luultavasti tuhoutuisi seuraavalla vuorolla Meganobien ja örkkikomentoryhmän vastaiskuun; näin örkit kuitenkin saisi houkuteltua piiloistaan avoimelle ja ammuttavaksi. Tuhosin ritarilla yhdet Warbiket ja kävi juuri kuten uumoilinkin Meganobien ja mopobossien iskiessä ritarin kimppuun ja tuhoten sen oitis. Tämä kuitenkin aika lailla sinetöi matsin, sillä nyt örkit jäivät rakettitulen alle ja rippeiden oli lähdettävä pakosalle väistämään wipeoutia. Kävin valtailemassa objektiivit Krooteilla sekä Tetroilla ja pitkän hypyn kiihdyttäneellä Riptidella lyömässä Lootat pois kaukaisimmasta nurkasta; ensimmäinen matsi päättyi Taun Ritarikunnan hyväksi 18-2.
Sota 2: Kuumottava Kortemaa
Toisessa matsissa kohtasin maineikkaan Jarkko Kortemaan, joka on tunnettu ETC-veteraanien pieksämisestä mennen ja tullen. Nuoren kaverin listaan kuului Librarian Hunter's Eyella, kaksi pientä Tactical Squadia Meltavarustuksella ja Drop Podeilla, kahdet Grav-Centurionit Podeilla sekä Riptide Wing Ion Acceleratoreilla. Ei mikään ihan toivoton matchup, mutta Eternal-skenaariona toimineet Kill Pointit tekivät asetelmasta raskaanpuoleisen. Kentällä oli raunioita vain toiselle depolle muun kentän koostuessa impassable-pilareista; laitoin ylimääräisen objektiivin terrainittomalle puoliskolle saadakseni ehkä sen ansiosta raunion. Jarkko ottikin päädyn, jossa oli jokaiselle Riptidelle oma objektiivimerkki.
Jarkko deployasi takakenttään ja laittoi fiksusti mut aloittamaan; kärtsäsin haavan Riptideen yrittäessäni boostata shieldia ja ammuin siitä kiukustuneena pari woundia kaukana horisontissa aseitaan virittelevään vihollis-Riptideen. Yllättävästi Jarkko podasikin omalla ekalla vuorollaan vain taktiset Meltapodit ja jätti Alpha Striken myöhemmäksi. Ideana oli ehkä odottaa, josko mun pudotusaluetta vartioiva ritari lähtisi matkoihinsa jahtaamaan takakentän Riptide Wingia. Riptidet hävittivät mun etumaastoon infiltroineet Krootit Smart Missile -tulituksella. Marinet kuitenkin kuolivat Intercepteihin ennen kuin ehtivät tihutöihin ja mun vuorolla ritari ja Riptide kävivät potkimassa loput pois. Tuhosin myös molemmat Drop Podit hakien Kill Point -kaulaa.
Jarkon vuorolla Librarianin johtamat Centut jäivät reserviin, mutta toiset tulivat mestoille tuhoten yhdet pehmitetyt Broadsidet. Riptidet hakivat jinkkailevaa Devilfishia, joka kuitenkin säilyi ehjänä. Mun vuorolla sain tuhottua kaksi Centurionia ja kävin myös muodostelmasta irronneella Imperial Knightilla murskaamassa niiden Drop Podin Blood and Gutsin arvoisesti. Sain taas Ion Acceleratorilla yhden Woundin Jarkon Riptideen, jolla oli kuumentuneen reaktorin ansiosta enää yksi haava jäljellä.
Peli loppui yhtä tuhoisasti kuin oli alkanutkin; Librarianin ryhmä hävitti saavuttuaan mun komentajan johtamat Broadsidet ja Riptiden ja vihollisripsat räiskivät toisen Tetran hajalle. Mittailin, että Drop Podin ja impassable-pilarin välissä lymyilleen Librarianin johtaman Centurion-ryhmän päänmenoksi olisi ehkä Sky Raylla, Fire Warrioreilla ja Devilfisheilla saanut junailtua tuhoisan Tank Shock -pullonkaulan, mutta jätin liikkeet tekemättä, kun asetelma ei näyttänyt täysin aukottomalta ja ajattelin ettei shokkailu olisi oikein tapahtuman hengen mukaista. Librarian oli ottanut yhden haavan Perilsistä ja sain siihen precision shotilla woundin, joka kuitenkin kilpistyi LoS:iin. Riptidet olivat loikkineet ihan pöydänlaitaan kiinni väistämään mun aggressiivisesti objektiiville edennyttä ritaria, mutta onnistuin 11" chargen ja sahasin yksiwoundisen Riptiden pois. Tajusin vasta jälkikäteen miettiä, että Gallantin heittohanska taitaa olla unwieldy, joten sitä käyttämällä olisin ehkä päässyt vielä stompailemaan viereistä Riptidea, joka nyt luikki tiehensä. Matsi loppui nopalla vitoselle. Olin saanut ihan hyvän pistekirin ritarin ansiosta, mutta Jarkon vahva Maelstrom-startti, First Blood ja Warlord -tappo olivat liikaa ja matsi meni ETC-ringin kauhulle 11-9. Toivotin Jarkolle onnea finaalipöytään, hyvin pelattu!
Sota 3: Sitkeät Daemonkin-sotakoneet
Päivän viimeisessä taistelussa kohtasin Björn Söderströmin nostalgiset demonit, jotka hakivat tällä kertaa innoitusta Codex: Khorne Daemonkinista. Sotajoukkoon sisältyivät Lordi Bikella ja Bloodthister-kirveellä, Flesh Hound -vartiosto, kahdet Bloodletterit, yhdet Possessedit, kahdet Biket Meltaguneilla sekä neljä vankkaa Soul Grinderia. Objektiivit menivät mun näkökulmasta otollisesti laitoihin, yksi Crusaden kannalta arvoton keskemmäs vähän sivuun keskustasta. Deployasin joukot kukkuloille ja ritarin vartioimaan paria objektiivia. Björnkin deployasi varovaisesti aika takakenttään ja nurkkiin, väistäen Smart Missile -kantamia.
Matsi oli aika kummallinen, sillä siivottuani ohjusmyrskyllä avoimelle yrittäneet Possessedit First Bloodin arvoisesti jäi Björn himmailemaan kaukaisten losblokkien taakse omille objektiiveilleen ja keskittyi vain ampumaan Soul Grindereilla mun linjoja. Hulluinta oli, että Tau näytti kohta häviävän ampumakilpailun, sillä vaikka onnistuin aiheuttamaan lukuisia Glancing ja Penetrating Hiteja Grindereihin, vitosen demoni-invu pyöri kuin viimeistä päivää ja neljän hull pointin teräsravut ei vaan suostuneet nöyrtymään. Soul Grinderien tulitus alkoi napsia Hull Pointeja Knightista ja hävitti myös yhden Broadside-ryhmän viimeisen jäsenen kämmätessä moraalitestinsä. Harvester Cannonit myös pakottivat Tetrat jinkiin. Ritari näytti taas mallia ja kävi sahaamassa objektiiville ja Behind enemy linesiin deepanneet Bloodletterit pois ja lähti sitten ahdistamaan keskustaa.
Kaaos oli kuitenkin jämähtänyt parin immonneen grinderin ja Björnin passiivisen taktiikan ansiosta zonelleen ja mun nostaessa hyvin Maelstromeja pääsin pian korteissa tavoittamattomaan johtoon. Siivutin Riptidella keskustasta hyviä ampumapaikkoja ja räiskin Smart Missileilla Warlord-pisteen Tithe-pojoilla Demoniprinssiksi muuttuneesta lordista. Khornen kirves kuitenkin päivitti tämän oitis Bloodthirsteriksi, jonka kaveriksi summonattiin pian toinen Khornen Greater Daemon. Nämä tulivat maahan hakemaan chargeja keskelle losblokin taakse Soul Grinderien pommitusta paenneisiin Krooteihin, mutta 9" rynnäkön epäonnistuttua poistin ne keskitetyllä tulituksella. Mun ritari taas oli päässyt perille takanurkkaan hävittämään yhdet Biket ja Bloodlettereita, mutta combatin loputtua Soul Grinderit ampuivat sen tylysti rikki. Onneksi olin ennakoinut tilanteen ja lähettänyt Devilfishin ritarin vanavedessä uhkaamaan Björnin objektiivia ja sain tykkiveneen flat outattua ajoissa paikalle. Matsi loppui nopalla vitoselle ja voitin matsin 18-2, mistä oli kyllä paljon kiittäminen sitä, ettei Björn vain edennyt kaikella päälle ensimmäisestä vuorosta alkaen. Ritari kuitenkin voi käytännössä vastata vain yhteen Grinderiin kerrallaan ja Bloodthirsterit depolla olisi olleet paljon kuumottavampi juttu.
Jarkko ja Mika olivat pelanneet tasaisen väännön kärkipöydällä, joten Taun sankarityöt demoneita vastaan tiesivät myös kiilausta paalupaikalle. Turnauksen lopputulokset olivat aika erikoiset ja tosi tasaiset, sillä TOP5 sijoittui kokonaisuudessaan 43-45 turnauspisteen sisään ja kakkos- ja kolmossijat rankattiin tiebreakereilla. Ainoa kaikki pelinsä voittanut Jarkko oli lopulta jäänyt viidenneksi. Taulla kävi tällä kertaa hyvä tuuri parituksissa, millä on tietty kolmen rundin turnauksissa aina korostunut merkitys. Hauskaa oli myös, että turnauksen TOP3 meni lopulta meidän autokunnalle Jounin ja Jukan miehittäessä kakkos- ja kolmossijat. #Profeetat!
Pelaajapalaute ja jälkipelit
Nemesis Wargamingin järjestelyt sujuivat mallikkaasti ja rennosta tapahtumasta jäi varmaankin kaikille hyvä fiilis. Jos kuitenkin halutaan edetä vähänkään myymälän pikkuturnausta isompaan tai "vakavampaan" otteeseen, pitäisi mun mielestä käyttöön ottaa paperia, kynää ja päässälaskua vankempi pistelasku- ja paritussysteemi. Muutosvastarintaa tulee itsekin monesti harjoitettua, mutta hyviä ja simppeleitä paritussoftia on niin helposti saatavilla, että käsin parittaminen on vain omaan jalkaan ampumista; ennen pitkää käy jokin kämmi ja joku pahoittaa mielensä. Rohkeasti vain Noppakerhon Pimperator tai GoePP käyttöön!
Pöydissä oltiin panostettu hyvin losblokkeihin ja pääasiassa kentillä oli hauska pelata. Kakkospelin pöytä oli kuitenkin vähän ankea, sillä sillä oli vain kaksi area-maastoksi laskettavaa raunionpalasta ja nekin molemmat samalla puolen kenttää. Epätasainen maastokaan ei välttämättä pilaa peli-iloa, mutta erityyppisten maastonkappaleiden tasapuolinen jako pitkin pöytiä on tärkeää tasapuolisuuden kannalta sekä pieni vaiva kokonaiskuvassa.
Tapahtuman maalausarvostelua vaivasi sama vaiva kuin Talvisodan vastaavaa, eli tiedotus ja toimintaohjeet puuttuivat. En tiedä, saavuttiinko me myöhässä paikalle, vai mistä epätietoisuus johtui, mutta maalauspalkinnon yleisöäänestys oli musta vähän huonosti organisoitu. Mikäli turnausjärjestäjä haluaa jättää Paras Armeija -palkinnon jakamisen osallistujien harteille, pitää pelaajia ohjeistaa (mielellään jo turnauspaketissa) selvästi siitä, miten ja millä spekseillä äänestäminen suoritetaan. Parhaimmasta päästä on musta ollut Kouvolan Eetu Torikan metodi, jossa armeijat laitetaan paraatikuntoon ennen ensimmäistä kierrosta ja paikalla järjestetään lappuäänestys ennen paritusten julkistamista. Näin arviointi saa ansaitsemansa huomion ja armeijat on myös mahdollista huolehtia edustavasti esille muiden tarkasteltavaksi.
Pikkujutuista huolimatta tapahtuma oli viihtyisä, turnauspaketti mun mielestä hyvin laadittu, palkintojakauma tosi hyvä ja komppaukset aivan osuvia. Varmasti osallistutaan tulevaisuudessakin NWG-tapahtumiin!
Vaikka Road Trip Lahteen oli kolmen pelin ja kiitosten jälkeen ohi, eivät sodat kuitenkaan päättyneet tähän; illaksi oli sovittu vielä lautapelisessio Allun, Rikun, Antin ja Ericin kanssa. Boksistaan leviteltiin pöydälle eeppinen suomenkielinen Space Crusade ja kävimme Universumisotureinemme taistoon Aleksin ohjastamia Klooneja vastaan. Mun ja Edun Space Judget olivat tietysti kaikista tehokkaimpia ja sankarillisimpia, vaikka Rikun Sky Terminatorit ja Hatsin Blood Angelit yrittivätkin parhaansa pikkutunneille venyneissä seikkailuissa. Space Crusaden pariin palataan varmaan myöhemmin ja etenkin näin suomenkielisenä se oli herkullinen annos nostalgiaa ja klassista dungeon crawl -actionia.
Kiitokset viikonlopun turnausjärjestäjille, matkaseuralle ja vastapelaajille hyvistä taisteluista!
Sota 1: Klassinen Kult of Speed
 |
| Drone-ilmakuvaa operaatiosta |
Parit ekat vuorot keskityin harventamaan MC Bosskrew'ta Knightin uhatessa liian lähelle keskikenttää uskaltautuvia vauhtikultisteja. Olisin mielelläni ampunut losblokkien taakse pakkautuneita prätkiä Ion Acceleratorin blastilla, mutta ase ylikuumeni kaksi ekaa vuoroa ja lätyt jäi jakamatta. Broadsidet kuitenkin tekivät woundeja Nobeihin jinkkailevasta keppiörkistä huolimatta ja skimmerien SMS:t tuhosivat vasemmalta yrittäneen Trukin ajaen sen matkustajat karkuun.
Joonas puski päälle ja toi kaksi moottoripyöräryhmää ja Meganobien rekan mahdolliselle chargerangelle mun Krootien ja Fire Warrujen wrappaamasta Broadside-linjasta. Dakkajet saapui reservistä harventamaan lihakilpeä tai niittaamaan Scouring-pisteen arvoisia Tetroja, mutta lumet viimein aseensa piipusta sulattanut Riptide ampui lennokin Interceptilla kerrasta alas. Lähetin Knightin stompaamaan mopojengiläisiä, vaikka se luultavasti tuhoutuisi seuraavalla vuorolla Meganobien ja örkkikomentoryhmän vastaiskuun; näin örkit kuitenkin saisi houkuteltua piiloistaan avoimelle ja ammuttavaksi. Tuhosin ritarilla yhdet Warbiket ja kävi juuri kuten uumoilinkin Meganobien ja mopobossien iskiessä ritarin kimppuun ja tuhoten sen oitis. Tämä kuitenkin aika lailla sinetöi matsin, sillä nyt örkit jäivät rakettitulen alle ja rippeiden oli lähdettävä pakosalle väistämään wipeoutia. Kävin valtailemassa objektiivit Krooteilla sekä Tetroilla ja pitkän hypyn kiihdyttäneellä Riptidella lyömässä Lootat pois kaukaisimmasta nurkasta; ensimmäinen matsi päättyi Taun Ritarikunnan hyväksi 18-2.
Sota 2: Kuumottava Kortemaa
 |
| MVP oli jälleen Knight Gallant. |
Jarkko deployasi takakenttään ja laittoi fiksusti mut aloittamaan; kärtsäsin haavan Riptideen yrittäessäni boostata shieldia ja ammuin siitä kiukustuneena pari woundia kaukana horisontissa aseitaan virittelevään vihollis-Riptideen. Yllättävästi Jarkko podasikin omalla ekalla vuorollaan vain taktiset Meltapodit ja jätti Alpha Striken myöhemmäksi. Ideana oli ehkä odottaa, josko mun pudotusaluetta vartioiva ritari lähtisi matkoihinsa jahtaamaan takakentän Riptide Wingia. Riptidet hävittivät mun etumaastoon infiltroineet Krootit Smart Missile -tulituksella. Marinet kuitenkin kuolivat Intercepteihin ennen kuin ehtivät tihutöihin ja mun vuorolla ritari ja Riptide kävivät potkimassa loput pois. Tuhosin myös molemmat Drop Podit hakien Kill Point -kaulaa.
Jarkon vuorolla Librarianin johtamat Centut jäivät reserviin, mutta toiset tulivat mestoille tuhoten yhdet pehmitetyt Broadsidet. Riptidet hakivat jinkkailevaa Devilfishia, joka kuitenkin säilyi ehjänä. Mun vuorolla sain tuhottua kaksi Centurionia ja kävin myös muodostelmasta irronneella Imperial Knightilla murskaamassa niiden Drop Podin Blood and Gutsin arvoisesti. Sain taas Ion Acceleratorilla yhden Woundin Jarkon Riptideen, jolla oli kuumentuneen reaktorin ansiosta enää yksi haava jäljellä.
Peli loppui yhtä tuhoisasti kuin oli alkanutkin; Librarianin ryhmä hävitti saavuttuaan mun komentajan johtamat Broadsidet ja Riptiden ja vihollisripsat räiskivät toisen Tetran hajalle. Mittailin, että Drop Podin ja impassable-pilarin välissä lymyilleen Librarianin johtaman Centurion-ryhmän päänmenoksi olisi ehkä Sky Raylla, Fire Warrioreilla ja Devilfisheilla saanut junailtua tuhoisan Tank Shock -pullonkaulan, mutta jätin liikkeet tekemättä, kun asetelma ei näyttänyt täysin aukottomalta ja ajattelin ettei shokkailu olisi oikein tapahtuman hengen mukaista. Librarian oli ottanut yhden haavan Perilsistä ja sain siihen precision shotilla woundin, joka kuitenkin kilpistyi LoS:iin. Riptidet olivat loikkineet ihan pöydänlaitaan kiinni väistämään mun aggressiivisesti objektiiville edennyttä ritaria, mutta onnistuin 11" chargen ja sahasin yksiwoundisen Riptiden pois. Tajusin vasta jälkikäteen miettiä, että Gallantin heittohanska taitaa olla unwieldy, joten sitä käyttämällä olisin ehkä päässyt vielä stompailemaan viereistä Riptidea, joka nyt luikki tiehensä. Matsi loppui nopalla vitoselle. Olin saanut ihan hyvän pistekirin ritarin ansiosta, mutta Jarkon vahva Maelstrom-startti, First Blood ja Warlord -tappo olivat liikaa ja matsi meni ETC-ringin kauhulle 11-9. Toivotin Jarkolle onnea finaalipöytään, hyvin pelattu!
Sota 3: Sitkeät Daemonkin-sotakoneet
 |
| Fisusta on tullut mun kestosuosikki. |
Matsi oli aika kummallinen, sillä siivottuani ohjusmyrskyllä avoimelle yrittäneet Possessedit First Bloodin arvoisesti jäi Björn himmailemaan kaukaisten losblokkien taakse omille objektiiveilleen ja keskittyi vain ampumaan Soul Grindereilla mun linjoja. Hulluinta oli, että Tau näytti kohta häviävän ampumakilpailun, sillä vaikka onnistuin aiheuttamaan lukuisia Glancing ja Penetrating Hiteja Grindereihin, vitosen demoni-invu pyöri kuin viimeistä päivää ja neljän hull pointin teräsravut ei vaan suostuneet nöyrtymään. Soul Grinderien tulitus alkoi napsia Hull Pointeja Knightista ja hävitti myös yhden Broadside-ryhmän viimeisen jäsenen kämmätessä moraalitestinsä. Harvester Cannonit myös pakottivat Tetrat jinkiin. Ritari näytti taas mallia ja kävi sahaamassa objektiiville ja Behind enemy linesiin deepanneet Bloodletterit pois ja lähti sitten ahdistamaan keskustaa.
Kaaos oli kuitenkin jämähtänyt parin immonneen grinderin ja Björnin passiivisen taktiikan ansiosta zonelleen ja mun nostaessa hyvin Maelstromeja pääsin pian korteissa tavoittamattomaan johtoon. Siivutin Riptidella keskustasta hyviä ampumapaikkoja ja räiskin Smart Missileilla Warlord-pisteen Tithe-pojoilla Demoniprinssiksi muuttuneesta lordista. Khornen kirves kuitenkin päivitti tämän oitis Bloodthirsteriksi, jonka kaveriksi summonattiin pian toinen Khornen Greater Daemon. Nämä tulivat maahan hakemaan chargeja keskelle losblokin taakse Soul Grinderien pommitusta paenneisiin Krooteihin, mutta 9" rynnäkön epäonnistuttua poistin ne keskitetyllä tulituksella. Mun ritari taas oli päässyt perille takanurkkaan hävittämään yhdet Biket ja Bloodlettereita, mutta combatin loputtua Soul Grinderit ampuivat sen tylysti rikki. Onneksi olin ennakoinut tilanteen ja lähettänyt Devilfishin ritarin vanavedessä uhkaamaan Björnin objektiivia ja sain tykkiveneen flat outattua ajoissa paikalle. Matsi loppui nopalla vitoselle ja voitin matsin 18-2, mistä oli kyllä paljon kiittäminen sitä, ettei Björn vain edennyt kaikella päälle ensimmäisestä vuorosta alkaen. Ritari kuitenkin voi käytännössä vastata vain yhteen Grinderiin kerrallaan ja Bloodthirsterit depolla olisi olleet paljon kuumottavampi juttu.
Jarkko ja Mika olivat pelanneet tasaisen väännön kärkipöydällä, joten Taun sankarityöt demoneita vastaan tiesivät myös kiilausta paalupaikalle. Turnauksen lopputulokset olivat aika erikoiset ja tosi tasaiset, sillä TOP5 sijoittui kokonaisuudessaan 43-45 turnauspisteen sisään ja kakkos- ja kolmossijat rankattiin tiebreakereilla. Ainoa kaikki pelinsä voittanut Jarkko oli lopulta jäänyt viidenneksi. Taulla kävi tällä kertaa hyvä tuuri parituksissa, millä on tietty kolmen rundin turnauksissa aina korostunut merkitys. Hauskaa oli myös, että turnauksen TOP3 meni lopulta meidän autokunnalle Jounin ja Jukan miehittäessä kakkos- ja kolmossijat. #Profeetat!
Pelaajapalaute ja jälkipelit
Nemesis Wargamingin järjestelyt sujuivat mallikkaasti ja rennosta tapahtumasta jäi varmaankin kaikille hyvä fiilis. Jos kuitenkin halutaan edetä vähänkään myymälän pikkuturnausta isompaan tai "vakavampaan" otteeseen, pitäisi mun mielestä käyttöön ottaa paperia, kynää ja päässälaskua vankempi pistelasku- ja paritussysteemi. Muutosvastarintaa tulee itsekin monesti harjoitettua, mutta hyviä ja simppeleitä paritussoftia on niin helposti saatavilla, että käsin parittaminen on vain omaan jalkaan ampumista; ennen pitkää käy jokin kämmi ja joku pahoittaa mielensä. Rohkeasti vain Noppakerhon Pimperator tai GoePP käyttöön!
Pöydissä oltiin panostettu hyvin losblokkeihin ja pääasiassa kentillä oli hauska pelata. Kakkospelin pöytä oli kuitenkin vähän ankea, sillä sillä oli vain kaksi area-maastoksi laskettavaa raunionpalasta ja nekin molemmat samalla puolen kenttää. Epätasainen maastokaan ei välttämättä pilaa peli-iloa, mutta erityyppisten maastonkappaleiden tasapuolinen jako pitkin pöytiä on tärkeää tasapuolisuuden kannalta sekä pieni vaiva kokonaiskuvassa.
Tapahtuman maalausarvostelua vaivasi sama vaiva kuin Talvisodan vastaavaa, eli tiedotus ja toimintaohjeet puuttuivat. En tiedä, saavuttiinko me myöhässä paikalle, vai mistä epätietoisuus johtui, mutta maalauspalkinnon yleisöäänestys oli musta vähän huonosti organisoitu. Mikäli turnausjärjestäjä haluaa jättää Paras Armeija -palkinnon jakamisen osallistujien harteille, pitää pelaajia ohjeistaa (mielellään jo turnauspaketissa) selvästi siitä, miten ja millä spekseillä äänestäminen suoritetaan. Parhaimmasta päästä on musta ollut Kouvolan Eetu Torikan metodi, jossa armeijat laitetaan paraatikuntoon ennen ensimmäistä kierrosta ja paikalla järjestetään lappuäänestys ennen paritusten julkistamista. Näin arviointi saa ansaitsemansa huomion ja armeijat on myös mahdollista huolehtia edustavasti esille muiden tarkasteltavaksi.
Pikkujutuista huolimatta tapahtuma oli viihtyisä, turnauspaketti mun mielestä hyvin laadittu, palkintojakauma tosi hyvä ja komppaukset aivan osuvia. Varmasti osallistutaan tulevaisuudessakin NWG-tapahtumiin!
Vaikka Road Trip Lahteen oli kolmen pelin ja kiitosten jälkeen ohi, eivät sodat kuitenkaan päättyneet tähän; illaksi oli sovittu vielä lautapelisessio Allun, Rikun, Antin ja Ericin kanssa. Boksistaan leviteltiin pöydälle eeppinen suomenkielinen Space Crusade ja kävimme Universumisotureinemme taistoon Aleksin ohjastamia Klooneja vastaan. Mun ja Edun Space Judget olivat tietysti kaikista tehokkaimpia ja sankarillisimpia, vaikka Rikun Sky Terminatorit ja Hatsin Blood Angelit yrittivätkin parhaansa pikkutunneille venyneissä seikkailuissa. Space Crusaden pariin palataan varmaan myöhemmin ja etenkin näin suomenkielisenä se oli herkullinen annos nostalgiaa ja klassista dungeon crawl -actionia.
Kiitokset viikonlopun turnausjärjestäjille, matkaseuralle ja vastapelaajille hyvistä taisteluista!
 |
| Lauantai-ilta huipentui hyvässä seurassa legendaarisen Space Crusaden merkeissä. |
